Häisiä juttuja

Perhepiirissä vietettiin viikko sitten häitä. Niiden tiimoilta sai näpertää kaikenlaista mukavaa. Kuten kortin lahjapakettiin. Toteutus ei ihan vastaa alkuperäistä ideaani, mutta sopi pakettiin kuitenkin kohtalaisen mallikkaasti.

Yhteisprojektina syntyi oivallinen laatikko vanhempieni hankkimaa lahjaa varten. Äiti hoiti ideoinnin ja suunnittelun, isä laatikon teknisen toteutuksen ja minä sommittelin ja maalasin kirjaimet...

Ilokseni sain osallistua myös juhlapaikan koristuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Sisällä tunnelmaa luotiin lähinnä paperivalaisimilla ja floristin tekimillä upeilla pöytäkoristeilla. Ulkosalla luotettiin kaislojen ja kynttilälyhtyjen voimaan.

Pikkuruinen mekko

Kesän aikana innostuin kokeilemaan netistä löytämääni pikkutytön kesämekon ohjetta. Ohje oli simppeli, ei kaavaa tai kuvia, vain mallipiirros ja tekstiohjeet. Mekosta nro 1 (kuvassa) tuli tosi piskuinen. Mekossa nro 2 vähän sovelsin ja kokokin solahti sellaiseksi kuin olin ajatellut.

Pidän itse tästä mallista, koska se on niin simppeli. Pienillä muutoksilla ja kangasvalinnoilla siihen saa helposti aivan erilaisen ilmeen.

Malli ja ohjeet: Aunty Coocie

Kaverille kassi

Ystävä pyysi laukkua itselleen. Olihan sitä siis ryhdyttävä toimeen.

Tästä tuli enemmänkin pikkutytön kerhokassi kuin aikuisen naisen olkalaukku. Taidan joku päivä väkertää toisenkin laukun, saa sitten ystävä valita mieleisen.

Malli: Ottobre Desing. Kaavat ja ohjeet täältä

Juhlavalmisteluja

Menen launtaina häihin ja aloitin juhlatunnelmaan virittäytymisen ompelemalla itselleni laukun. Tai pussukan paremminkin.

Alunperin ajattelin valmistaa laukun jostain juhlavan kiiltävästä kankaasta, mutta päädyin lopulta paljon arkisempiin kankaisiin. Kovikekankaan käyttö olisi tuonut pussukkaan ryhtiä, mutta sellaista ei sattunut kaapissa ompeluinnostuksen iskiessä olemaan.

Laukusta tuli ehkä vähän hipster-henkinen? No, musta-ruskeassa mekossani taitaa olla vähän saamaa henkeä.

Malli: Ottobre. Kaavan ja ohjeet löydät täältä.

Hilpeyttä noruvaa keramiikkaa

Asuessani Turussa Brinkkalan Outolintu oli se paikka jonne kipitin, kun piti (nopeasti) keksiä jollekulle jokin kiva lahja. Outolinnun mukavasta valikoimasta symtymäpäivä-, tupari- ja häälahjoiksi on useammin kuin kerran tarttunut mukaan Anu Nurminoron hersyvän hauskaa keramiikkaa.

Nurminoro valmistui savenvalajaksi Tammelan käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksesta vuonna 1995 ja on opiskellut myös Hämeen Ammattikorkeakoulussa muotoilua, pääaineenaan keramiikka. Nurminoro on myös itse inspiroiva opettaja, joka on vetänyt keramiikkakursseja Turun työväenopistoissa.

Nurminorolle savi materiaalina on kiehtova ja yllätyksellinen. Hänen töissään pinnan rakenteet ja materiaalin tuntu ovat tärkeitä. Esineet voivat paitsi hivellä silmää, myös kutkuttaa tuntoaisteja.

Nurminoron tuotteet ovat käyttöesineitä, joilla on luonnetta. Parhaiten hänet tunnettaneenkin hupsun hupaisita sirottimista ja pullonkorkeista. Mutta tuotannosta löytyy myös salaperäisen seesteinenkin puoli, jota edustavat muun muassa hienot valaisimet.

Innostun usein kaikenlaisista hyönteisjutuista, joten myös Nurminoron keraamiset ötökät ovat vieneet sydämeni.

Pahoittelen, ettei minulla ole liittää tähän kuvia Nurminoron töistä. Mutta avatkaa jutun linkit: niiden takaa kuvia löytyy!