Huoneen nurkka

Muuttopuuhissa

2011-09-12T10:29:00.000-07:00

Huoneen nurkka on muuttanut. Ihan tuohon naapuriin vaan ja "uuden" otsikon ja väljemmän sisällön alle. Täältä löytyy: http://himmunhuone.blogspot.com/

Tervetuloa!

Jouluisaa

2010-12-26T11:37:00.000-08:00

Vietin joulun paikassa, jossa kuutamo valaisi meren jään, hanget kimmelsivät metsässä ja kaikkialla vallitsi rikkumaton rauha ja hiljaisuus.

Sisällä, vanhempieni mökillä, oli jouluisa tunnelma. Takkatulen loimutessa ja kynttilöiden valaistessa lötköteltiin äidin verhoamiin tyynyihin nojaillen ja kirjoja lukien.

Ja tietysti syötiin paljon ja hyvin, olihan joulu. Itse tehtyjä ja kauniisti esille asetettuja ruokia ja herkkuja.

Todistusaineistoa

2010-12-18T06:39:00.000-08:00

Edellä mainitut myyjäiset tosiaankin tulivat ja menivät. Tunnelma oli mukava, väkeä vilisi nurkissa kiitettävät määrät ja oma myyntikin oli ihan ilahduttava. Myyjäistelin serkkuni kanssa, mutta myimme myös hänen työkaverinsa ja minun isäni tekosia.

Myyjäistuotteet jäivät edellisten vuosien malliin kunnolla kuvaamatta, mutta pari kuvaa tuli sentään myyntipöydästä napattua.

Tänä vuonna pukin konttiin ei ole päätymässä mitään omin käsin tuotettua ja kotonakin jouluniperrykset ja näperrykset ovat jääneet ihan minimiin...

Myyjäisiin!

2010-12-04T07:29:00.000-08:00

Huomenna tänne:

http://www.sarka.fi/index.asp?yv=2&av=267&kieli=1

Nähdään!

Myyjäispajailua

2010-11-10T10:26:00.000-08:00

Se ainoa myyntitapahtuma, johon näperelyineni vuosittain osallistun, kurkkii jo ihan nurkan takana. Valmistelut aloitettiin tänä vuonna serkkulikan kanssa hyvissä ajoin. Vietimme mökkiviikonlopun saunoen, syöden ja askarrellen.

Hyvissä ajoin aloittaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että mitään olisi varsinaisesti vielä valmiina. Ehei. Osaa myytävistä tuotteista en ole vielä edes aloittanut. Tyypillistä. Jotain sentään olen saanut lähes myyntikuntoon: heijastavia lintuja ja vaakunoita vaikka talvitakkiin laitettavaksi.

Pipopari

2010-11-09T12:01:00.000-08:00

Serkku tilasi pipon. Toiveena oli jotain ruskeavalkoista. Tikuttelin ensin yhden viimevuotisen pipomallin mukaan. Sen verran mukavaa oli kutominen pitkästä aikaa, että samaan syssyyn syntyi toinenkin, hieman ohuempi yksilö. Nyt pitäisi vain serkkulikan päättää, kumman hän haluaa.

Onni on uudet villasukat

2010-10-20T05:05:00.000-07:00

Perhetuttu, oikeastaan äitini ystävätär, oli kutonut sukat ja halusi antaa ne minulle. Hän oli tuonut ne mukanaan vieraillessaan vanhempieni mökillä loppukesästä. Sain ne matkaani viime viikonloppuna kotipuolessa käydessä.

Sukat ovat ihanat, tyttömäiset ja sievät. Yleensä riemastun sitä enemmän mitä pidempi sukan varsi on, mutta silti ihastuin näihin oitis.

Minusta on aivan mahtavaa saada itse kudottuja sukkia ja lapasia. Ne ovat ihan parhaita lahjoja. Jo siksikin, että käytän molempia tosi paljon ja siksi kumpiakaan ei voi koskaan olla liikaa. Näissä nyt saaduissa "tv:n katselu -sukissa" lämmittää mieltä erityisesti myös tieto siitä, keneltä ne ovat. En ole valitettavasti nähnyt kyseistä rouvaa varmaankaan kymmeneen vuoteen - ja silti olen ollut hänen ajatuksissaan näiden sukkien kohdalla. Se on hymyilyttävää.

Pitkästä aikaa kaivelin itsekin kutimen esiin. Kyseessä on pieni tilaustyö, joka toivottavasti valmistuu pian.

Taas näitä :)

2010-10-11T10:32:00.000-07:00

Edelliset rintarossit etsivät itselleen toisenlaisen kauppapaikan, mutta väkersin blogin puotiinkin taas muutaman.

Ja näitä on varmasti luvassa vielä syksyn ja talven aikana lisää...

Bling bling

2010-10-10T12:16:00.000-07:00

Joskus kirpputoreilla tulee vastaan asioita, joita ei yksinkertaisesti vain voi olla ostamatta. Ei, vaikka ostokselle ei ole mitään järkevää perustetta. Yllättävälle löydölle, aarteelle, on vain tarjottava uusi koti ja odotettava sitä hetkeä, jolloin kirkastuu ajatus siitä, mitä aarteella tehdään.

Minä kannoin perjantaina kotiin hauskan aarteen.

Vai mitä sanotte tästä?! Kolme laatikollista paljetteja. Suurin osa vielä täysin iskemättömänä käätymäisesti narulla toisiinsa kiinnitettynä. Hopeisia ja kultaisia sekä - suosikkini - purppuraisia.

Näistähän saa tehtyä vaikka mitä. Ihan vielä en tiedä mitä se vaikka mitä on, mutta varmasti jonain päivänä idea välkähtää päähäni. Siihen asti paljetit saavat kimaltaa ihanan kulahtaneissa laatikoisaan. Bling bling.

Kyllä isi osaa

2010-10-07T10:13:00.000-07:00

Merellisiä kivoja on siirtynyt pappan verstaasta puotiin.

Puoti aukesi

2010-08-26T10:54:00.000-07:00

Rintarosseja, olkaa hyvät! Tällä kertaa kovin kesäisissä väreissä.

Tervetuloa poikkemaan Nurkkakauppaan, sieltä niitä saa.

Istu ja bloggaa!

2010-08-26T09:03:00.000-07:00

Luulitteko jo, että tämä blogi on vaipunut kokonaan unoholan suohon? No siltä vähän tuntui jo täälläkin päässä, mutta tässä sitä taas vaan ollaan. Blogin lisäksi paitsiossa ovat olleet käsityöt kaiken kaikkiaan, mutta silläkin suunnalla tuntuu pientä virkeyttä olevan ilmassa, jee.

Jos minä olenkin ollut väkertelemättä, niin onneksi muut eivät. Vanhempieni etevissä käsissä pari vanhaa tuolia saivat uuden ihanan elämän, ja sopivat nyt asuntooni kuin nenä päähän.

Anteeksi, käyn vain puuteroimassa...

2010-01-04T07:46:00.000-08:00

Kylppärini odottaa uutta aikaa. Aikaa, jolloin vanhat kaakelit hakataan pois, jolloin vessanpytyssä ei ole enää vaaleanpunaista rengasta ja käsisuihku ei vuoda. Aikaa, jolloin lattiakaakelit pysyvät paikoillaan kynnyksessä ja käsiallas vaihtuu sellaiseen, jossa on ehjä pinnoite. Aikaa, jolloin saunassa on toimiva kiuas ja vessan katossa ihan oikea lamppu.

Vaikka kylppäri odottaakin, ovi ukkoin ja akkain huoneeseen ei enää odota...

... vaan sai koristuksekseen tällaisen kyltin. Idea syntyi jo aikaa sitten hamstrattuani itselleni serkun anopin vanhat piparkakkumuotit. Taustaksi löytyi Tiimarin alelaarista pastellisävyinen puputaulu, joka maalasin valkoiseksi. Piparimuotit kiinnitin ihan vaan muutamalla tipalla puuliimaa, ja ainakin toistaiseksi ovat pysyneet hyvin paikoillaan.

Paketoituja

2010-01-03T01:19:00.000-08:00

Pukinkontiin ei täksi jouluksi valmistunut kovinkaan paljon mitään omatekoista, mutta jotain pientä kumminkin. Kuten tuo kummitytön pakettiin kääritty kaulaliina. Kuten huomaatte, en ole mikään järin taidokas virkkuukoukun käyttäjä, mutta takuulla lahjassa on ainakin se kuuluisa "käsintehdyn leima". :)

Ja tottakai lahjoin myös heijastinkukin. Tällaisia erivärisillä nauhoilla piristettyjä, aikaisempaa pienempiä kukkia tein mm. kummitytöille ja niiden siskoille ja tilaustyönä myös ystävien kummitytöille ja ....

Hyvää joulua!

2009-12-22T19:30:00.000-08:00

Voiko olla suloisempaa tonttua kuin tämä? Se on kummityttöni äitinsä avustuksella tekemä ja minusta se on valloittava, varsinainen hyvän mielen tuoja.

Tontun myötä haluan toivottaa teille kaikille rentouttavaa ja inspiroivaa joulun aikaa!

Kuin tuiketta tähtien

2009-12-22T03:17:00.000-08:00

Hallin ja rappujen välinen kaide olisi kuin tehty muhkean, jouluisen havuköynnöksen paikaksi. Köynnöstä en kuitenkaan lähtenyt väkertämään, mutta samaa fiilistä hain tällä. Ostin Tiimarin alelaarista rumilla lumiukonkuvilla koristeltuja, kaikenkirjavia peltiastioita ja huitasin niiden pintaan pari kerrosta mustaa maalia. Vuorasin pönikät sisäpuolelta muovipusseilla, jotta havuja voi myös kastella. Kuusenoksien ja puolukanvarpujen seuraksi viritin jouluvalot.

Herttaista

2009-12-10T12:32:00.000-08:00

Jouluisat väkertelyt metsän aarteista jatkuvat. Sammalsydän roikkuu nyt ulko-ovessani toivottamassa tervetulleeksi tutut ja vieraat.

Jouluisaa

2009-12-09T10:12:00.000-08:00

Marraskuussa joulutouhotus ahdisti suuresti. Pimeyden ja vesisateiden keskellä markettien muovikoristeet, konvehtirasiavuoret ja taustalla soineet joulurallit karkoittivat joulumielen minusta jonnekin hyvin, hyvin kauas. Liikaa välkettä, liikaa meteliä, liian aikaisin. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut houkutella hyvää ja rauhallista (joulun) tunnelmaa luokseni.

Kotiin olen jouluisaa tunnelmaa tuonut kulkemalla metsän kautta. Sammaleet päätyivät peltiseen piirakkavuokaan ja saivat keskelleen lämpimän kynttilänvalon.

Se aika vuodesta, osa 2

2009-12-08T09:26:00.000-08:00

On tullut taas väkerrettyä kynttilöitä. Niiden tekeminen on jotenkin kovin koukuttavaa ja melkein meditatiivista, enkä osaa edes sanoa miksi. Myyjäismyyntiin meni tämänkertaisesta satsista osa, osalla lahjotaan lähimmäisiä. Taidan talven aikana pistää kynttiläpajan vielä pystyyn, jotta omatkin kynttilävarastot pysyisivät riittävän täysinä.

Myyjäiset

2009-11-30T06:17:00.001-08:00

Eilen oli joulumyyjäiset täällä ja minulla ihanaisen serkkuni kanssa yhteinen myyntipöytä. Serkku oli vääntänyt - kuten kuvasta näkyy - rautalankaa ja risuja: kransseja, koukkuja , joulukoristeita... Minä olin liikkellä tutulla setillä, eli pöydälle kasasin kynttilöitä, heijastimia, rintarosseja ja liitutauluja.

Jos sitten ensi vuonna aloittaisi myyjäisvalistelut ajoissa ja tekisi uusia tuotteita ja kokeilisi myyntionneaan muissakin myyjäisissä... No, katellaan...

Se aika vuodesta, osa 1

2009-11-25T13:10:00.000-08:00

On jälleen se aika vuodesta. Aika antaa heijastavien sydänten säihkyä pimeässä. Ja aika minun tehdä niitä ihmisten iloksi ja turvaksi :)

Välityö

2009-11-23T09:43:00.001-08:00

Olin vannonut, etten uusiin kutimiin tartu ennen kuin The Mytty on valmis. Työkaverin myssy oli kuitenkin niin inspiroiva, että oli ihan pakko tehdä itsellekin pipo. Sitä paitsi pipoja ei voi olla liikaa. Eikä sitä ihminen voi aina kulkea musta pipo päässä. Puikoille siis vilahti Novitan Nallea ja Puroa.

On muuten yllättävän vaikeaa kuvata tässä pimeydessä omassa päässä olevaa myssyä.

Keijun kuoret

2009-11-22T07:54:00.000-08:00

Taannoisissa kurpitsajuhlissa pukeuduin metsänkeijuksi. Asun suunnittelu ja väkertäminen oli tosi hauskaa ja olin varsin tyytyväinen lopputulokseen: metsäisiin väreihin, murattiseppeleeseen, neuleen ja keveiden kankaiden liittoon. Niin kuin kovin usein käy, hilluin juhlissa kamera kädessä, enkä sitten itse juurikaan kuvisssa näy. Tällä kertaa se vähän harmittaakin: olisi ollut kiva saada puku ikuistettua pikseleiksi. Ihan vaurioitta keiju ei vauhdikkaasta illasta selvinnyt :) mutta jotain puvusta on vielä jäljellä: siivet, alushame, hihan hulmukkeet...

Pikahelmet

2009-11-22T04:37:00.000-08:00

Tuli mieliteko ja tarve saada pitkät, iloiset helmet. Kaapista löytyi puuhelmistä tehty rannerengas ja satiininauhaa. Siinä se.

Sydämellisempää

2009-10-07T09:34:00.000-07:00

Heijastava rintakukka sai uuden, hitusen söpömmän muodon kahden sydänhelmen myötä.

Osaksi maisemaa

2009-10-04T04:38:00.000-07:00

Sain kesäisellä mökkivisiitillä suorittaakseni tehtävän: keittiön ikkunasta ikävästi näkyvä, valkoisuuttaan huutava sähkökaappi piti jotenkin maisemoida. Ja sitten siihen piti keksiä vielä "jotain kivaa".

Ei muuta kuin vihreää maalia kaapin pintaan. Yllättävän hyvin kaappi maalaamisen jälkeen hävisikin osaksi männikköä.

Maalasin kaappiin Altan kalliopiirrosten inspiroimia poroja, hirviä ja peuroja sekä veneellisen miehiä ruijanpallasta kalastamassa. Kuviot maalasin vain hieman taustaväristä poikkeavalla maalilla: ne huomaa vasta kun tallustaa riittävän lähelle kaappia.

Pihanurkka

2009-07-03T23:11:00.000-07:00

Huoneen nurkassa ollaa viime aikoina oltu ihan pihalla! Vaan mukavapa on pihalla näin kesäaikaan ollakin.

Viime kuunvaihteessa luonani vieraili reippaita talkoolaisia, jotka rakensivat pihalle uuden pation. Itse toimin lähinnä suunnittelu-, työnjohto- ja lankunkantotehtävissä. Patiosta tuli tosi nätti, suurkiitos tekijöille!

Samalla saatiin tontin nurkalla kyyhöttänyt vanha kaivonrengas tönityksi keskelle pihaa. Talkooryhmä askaroi hienon kannen ja pihapöytä oli valmis. Tykkään!

Ja ihan omin pikku kätösin uudistin hieman "kivipuutarhaani", vieläkin se kaipaisi lisää massaa. Täytyy tehdä kivienkeräysretki joku ehtoo.

Kesäkukkia

2009-06-03T13:13:00.000-07:00

Työkaverikin halusi rintarossin takkinsa kaulukseen. Nämä kukkaset kukkivat kesäisesti mustavalkoisina.

Väkersin ruusukkeita kaksin kappalain, jotta työkaverilla olisi mistä valita. Hän valitsi molemmat.

Takin kaulukseen

2009-04-29T10:35:00.000-07:00

Hui hai, miten aika hurahtaa vauhdilla. Viime postauksessani vasta aavisteltiin kevättä ja nyt ollaan jo vapussa!

Koskapa heijastinkukkien sesonki ei ole nyt kuumimmillaan, päätin väkertää vähemmän heijastavia ruusukkeita takin kaulukseen.

Eivätkös nämä käy ihan hyvin vappukukista? Tai ehkä vappu vaatisi jotain vähän värikkäämpää. Tämä ruskeampi versio pääsi heti käyttöön kirppisnahkatakin rintarossiksi. Tuo toinen hakee vielä paikkaansa. Se kun on ehkä vähän turhan romantillinen...

Lady in red

2009-03-23T04:24:00.000-07:00

En ole saannut tartuttua puikkoihin tai ompelukoneeseen. En edes lastaan ja hiomapaperiin. Jotain kuintenkin sormet syyhyävät tekemään. Jotain yksinkertaista ja nopeaa. Ja väriäkin pitäisi elämään saada...

Vaatehuoneen perältä kaivoin esiin vanhoja vaatteita. Sellaisia, jotka ovat kaikin puolin kelpoja, mutta joita ei vaan tule pidettyä. Sellaisia, jotka kerta toisensa jälkee vippaa kirpputorille menevien kasaan ja nappaa sieltä takaisin viime hetkellä. Hailukan beessi paitamekko on jo miltein 10 vuotta vanha. Pusero, jonka ruudut ovat lähes neonvihreät, on puolet nuorempi.

Dylonväriä, suolaa ja pesukone pyörimään. Lopputuloksena uusi punaisempi elämä.

Väriterapiaa

2009-03-21T12:13:00.001-07:00

Maaliskuun aurinko saa janoamaan väriä! Kotona suunnittelen keittiön tuolien maalamista. Alkuperäinen suunnitelma valkoisista tuolesta horjuu ja mielessä kangastelee sinistä, punaista ja vihreää. Talven aikana ommellut sohvatyynyt eivät siis selvästikään riitä kodin väriläiskiksi.

Ei siis ihme, että taannoinen kirpputorikierros meni väri-ilotteluksi. Mikäs sen mukavampaa. Katsokaa nyt noita värejä ja kuoseja! Retroa, retroa.

Aarrekasan päälimmäisenä on verhoja ja tyynyliinoja ompeluksia varten. Vihreä kangas on kotimainen kotelomekko 1960-luvulta, josta maksoin vain 2 euroa ja joka pääsee heti sellaisenaan käyttöön, kunhan ilmat lämpiävät. Alimmaisena on käyttämätön 1970-luvun pussilakana myyntipakkauksessaan. Mitä löytöjä!

Kaivelin väriä esiin myös kaapeistani. Löytyi käyttökelvottomassa kunnossa oleva 1990-luvulla ostettu helminauha.

Värit ovat mahtavat, mutta korua olen käyttänyt tosi vähän, se kun on turhan pitkä ja raskas. Näpertelyn jälkeen kaulalla keikkuivat lyhyemmät pikkuhelmet ja materiaalia jäi vielä parin kaulanauhan verran. Tässä on nyt vain se ongelma, että näitä helmiä katsellessani päässäni alkaa välittömästi soida Helen Hoffnerin Summer of love. Nuorena tyttönä kun ostin helminauhan ja Hoffnerin cd:n suurinpiirtein samoihin aikoihin...

Lahjapussi

2009-02-26T10:51:00.000-08:00

Kummitytöistä pienin täytti vuosia (taas! miten lapset voivat kasvaa niin nopeasti?). Varsinainen lahja löytyi tällä kertaa kaupan tangosta, mutta lisukkeeksi ja kääreeksi päätin ommella pussukkaisen.

Pussiin voi säilöä salaisuuksia tai vaikka jumppatossut. Eikö? Osa kankaista on taas kierrätyskamaa: vanhaa pussilakanaa ja käytöstä syrjäytynyttä essua.

Heijastuspintaa

2009-02-26T10:42:00.000-08:00

Viime aikoina on tullut taas väsättyä näitä

Ja näitä

Ja niistä on tykätty! Mahtavaa! Kiitokset Helsingin suuntaan!

Viime vuoden satoa

2009-01-31T05:24:00.000-08:00

Olen muutaman kerran tullut maininneeksi mystisistä myyjäisistä, jonne valmistin kynttilöitä ja nirunaru-essumekkosia. Lienee aika saattaa päivänvaloon lisää sitä myyjäistarjontaa, jota minun myyntipöydältäni tuolloin taannoin löytyi.

Unten mailla ja Palaan pian -teksteillä varustettujen ovikylttien lisäksi maalasin myyjäisiin liitutauluja. Liitutaulujen kuvissa seikkailivat lähinnä sammakot ja prinsessat, mutta myös kotimaiset makeat marjat.

Kuten ensimmäisen kippolakin ompelemisen jälkeen uhosin, tein lakista myös lämpimämpiä versioita. Päähineet ovat varsinaisia kuperkeikka-lakkeja, sillä niistä voi paraatipuoleksi kääntää myös printtikuviosen "vuoren".

Kuperkeikka-kippolakit ja -kaulaliinat ovat pääosin kierrätyskamaa: vanhoista verhoista, pöytäliinoista ja fleesehuovista ommeltuja.

Tietysti myin myös heijastimia. Ja sitten näitä pikku suloisuuksia: magneettinappeja. Oiva tapa hyödyntää ompeluksista ylijäävät pienet kankaan palat.

Hiljainen nurkka

2009-01-10T10:38:00.000-08:00

Myyjäiset tulivat ja menivät. Joulu tuli ja meni. Vuosikin vaihtui. Huoneen nurkassa vaan on ollut perin hiljaista. No, ei ole käsityörintamalla ollut kovin vilkasta, ja se vähä, mitä olen saanut aikaiseksi, on pääsääntöisesti jäänyt kuvaamatta. Ylläoleva sydänkoriste tuli sentään näperreltyä lapsuudenystävälle synttärimuistiaiseksi....

Yksi syy blogi- ja tuotantohiljaisuuteen on tämä:

The Mytty. Jonain päivänä siitä pitäisi tulla villatakki. En ole mikään järin nopea kutoja ja aina välillä kyllästyn koko projektiin, joten valmista jälkeä on odotettavissa noin marraskuussa ;)

Tilauskukkasia

2008-12-08T23:46:00.001-08:00

Ystäväni tilasi minulta kasan heijastimia joulukukkasina jaettavaksi. Loistava idea, sanon minä!

Ensinnäkin minä tulin valtavan iloiseksi saadessani vastaanottaa tämän tilauksen! Toisekseen nämä kukat kukkivat vielä pitkään sen jälkeen, kun joulutähdet ja hyasintit ovat jo lakastuneet. Ja kolmanneksi: heijastinta käyttävä ihminen nyt yksinkertaisesti vain näkyy tuolla pimeydessä niin paljon paremmin...

Lahjasukat

2008-11-24T11:17:00.000-08:00

Isoäitini täytti syksyllä 90 vuotta. Muutamiin vuosiin Mumi ei ole enää neulonut, mutta elämänsä aikana hän on pitänyt villasukissa seitsemän lastaan ja toistakymmentä lastenlastaan. Jotenkin on päässyt käymään niin, ettei Mumi ole pitänyt yksiäkään neulomiaan sukkia itsellään, vaan kulkee nytkin edesmenneen sukulaismiehen vanhoissa saapassukissa.

On ainoastaan oikeus ja kohtuus, että käärin isoäidin joulupakettiin tänä vuonna sukat. Pirteän punakirjavat ja lämpimillä ajatuksilla kyllästetyt.

Lanka: Novitan Nalle Four seasons Talvi
Malli: Drops Desing

Lisää siskoksia

2008-11-24T11:15:00.000-08:00

Sain viimeisteltyä nämä siskokset talvimyrskyn vinkuessa nurkissa. Nämäkin ovat menossa myyjäismyyntiin. Tällä menolla minulla ei juuri muuta myytävää olekaan - jokunen mekko ja muutamia kynttilöitä.

Mekkoset on tuttuun tapaan tehty osittain kierrätysmateriaalista: ruskea kangas on vanha, kirppikseltä ostettu verho.

Kynttiläpaja

2008-11-13T12:33:00.001-08:00

Useampikin pimeä ehtoo on hurahtanut vauhdilla kierrätyskynttilöitä tehdessä. Kynttilöitä valmistui melkomoinen määrä, mutta myyjäismyyntiin niistä päätyy vain noin puolet. Loput jäävät omaan käyttöön, niissä kun on kaikenlaisia valuvirheitä ja muhkuroita ja vinoutumia, niin ettei moisia kehtaa myydä.

Pimp my basket

2008-11-13T12:26:00.001-08:00

Lähtökohta: hyinen parveke lokakuisena iltana, Ikeasta alennuksella ostettu hauska (mutta väärän värinen) kori, spraymaalia sekä suojamuovia.

Lopputulos: olohuoneen väreihin sopiva käsityökoppa - ja sen sisällä keskeneräiset sormikkaat sekä perintöpuikot.

Pysti

2008-11-05T06:17:00.000-08:00

Illuusioita -blogin Kirsi-Maria ojensi minulle komean palkintopystin! Otan kiertopalkinnon ilolla vastaan, kiitän ja kumarran!

Palkinnon ajatus on tämä:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Siispä palkinto eteenpäin! Ensinnäkin on todettava, että Kirsi-Maria on oman pystinsä ehdottomasti ansainnut, käykääpä lukemassa hänen kirja-arvostelujaan ja pohdintojaan jatko-opiskelijan arjesta.

Koska blogistania on minulle ehtymätön inspiraation lähde, valitsen monien suosikkieni joukosta viisi blogia, joissa luovuus kukkii ja välittyy oivasti eteenpäin meille muille.

Ojennan pystin Nastille ja Tyttille ja blogillensa Pujoliivi. Siskokset vääntävät niin hienoja neuleita yksi toisensa perään, ettei voi kuin ihastuksesta henkäillä.

Sarin Rajamäen rykmentti ja Vilijonkan Vilijonkka ja tyttäret saavat molemmat omat pystinsä, mutta samoin perusteluin. Molemmissa blogeissa naisemme maailmalla valottavat arkeaan ja omaa luovaa työtään vieraassa kulttuuriympäristössä hienon hienoin kuvin ja huomioin.

Menopaussin Mea heittää kehiiin sellaisia kielellisiä ilotuksia ja ajatuksenjuoksun kiehkuroita, ettei häntä voi jättää pystittä.

Viimeisen pystini saa Heisin blogi Hevaa. Hevaassa arki on hyvästi läsnä, mutta välillä noustaan muutama sentti maanpinnan yläpuolelle kansanmusiikin siivin. Ainakin minulle blogi on tarjoillut monia uusia musiikkituttavuuksia.

Pyhäinpäivä

2008-11-01T10:37:00.000-07:00

Alakerran muksut tekivät kurpitsalyhtyjä eilen ulkorapuillemme - eivätkö olekin hienoja!

Mekkoset kuin siskokset

2008-10-18T12:11:00.000-07:00

Näitä nirunarumakkosia oli taas ommeltava, ovat niin hauskoja. Malli on mekkona aika kesäinen, mutta paidan ja housujen kanssa tunikan tapaan käytettynä sopii oivallisesti syksyyn ja talveenkin. Ja väreistä tulee mieleen suppilovahvero!

Tässä siskokset vielä yhteispotretissa:

Malli: Aunty Cookie

Kankaat: vanhoja verhoja.

Keväinen kippolakki

2008-10-09T12:52:00.000-07:00

Syksyn saapuminen ei tunnu näkyvän mitenkään ompeluksissani. Kippolakin ompelua kokeilin sinisissä sävyissä ja lopputulos on sekä materiaalien että värien suhteen enemmänkin keväinen kuin talvea kohti kurkotteleva. Mutta älkää huoliko, suunnitelmissa on talvisempikin versio...

Kankaat ovat peräisin vanhoista verhoista ja esiliinasta. Lakin ohje löytyy Kati Rapian ja Mari Savion kirjasta JUJU - Erilainen lastenvaatekirja

Rautalankaa

2008-10-09T12:27:00.000-07:00

Viime viikonloppuna kävin serkkuni kanssa kansalaisopiston kurssilla vääntämässä asioita rautalangasta. Oli kaikin puolin mukavaa. Olen joskus vuonna jaakko ja pavunvarsi ollut vastaavanlaisella kurssilla, mutta tämä oli parempi, paljon informatiivisempi.

Pidän itse esim. punontatekniikalla tehdyistä (ylin kuva), yksinkertaisista esineistä vähän enemmän kuin tuossa alakuvassa olevista krumeluureista kynttilälyhdyistä. Mutta kivaa on kaikenlaisia kiemuroita väännellä.

Olen ostanut nyt rautalankaa varastoon, toivottavasti saan aikaiseksi myös jatkaa vääntelyinnostusta. Suunnitelmissa olisi tehdä ainakin jouluisia sydämiä ja pieniä koukkuja...

No onkos tullut kesä...

2008-10-02T10:19:00.000-07:00

Tämä pikkumekko on pyörinyt kaapissani viittä vaille valmiina jo niin kauan, etten enää edes muista kenelle pikkutytölle ryhdyin sitä alunperin ompelemaan. Mekon ompelemisessa on mennyt pieleen kaikki mikä vain mennä voi, mutta melkein kaikki on saatu kunnialla korjattua.

Mekon ohje on Kati Rapian ja Mari Savion kirjasta JUJU - Erilainen lastenvaatekirja

Iloa!

2008-09-15T12:00:00.000-07:00

Kuva: Syko

Pieni vilkaisu Kajsa Wikmanin töihin riittää saamaan hyvälle tuulelle. Sen verran leikkisiä ja väreillä ilottelevia Wikmanin työt ovat. Wikman tekee Syko -tuotenimen alla hauskoja tekstiilejä jokapäiväiseen käyttöön. Mallistosta löytyy pussukoita, huiveja, kortteja, kuusenkoristeita, tyynynpäällisiä...

Kuva: Syko

Wikman lähti ensin akateemiselle uralle: opiskeli etnologiaa ja työskenteli valmistuttuaan yliopistossa. Lopulta intohimo tekstiileihin ja ompelemiseen vei menessään.

Inspiraationsa Wikman saa muun muassa lasten piirroksista ja kansantaiteesta. Sykon filosofiaan kuuluu myös kierrättäminen: tekstiilit ja napit saavat uuden hyvän elämän Sykon tuotteissa.

Kuva: Syko

Syksyn värejä

2008-09-07T12:18:00.000-07:00

Häistä kotiinviemiseksi saatu upea kukka-asetelma inspiroi minut etsimään sisäistä floristiani. Raaka-aineet riivin kokoon pihalta, parvekeelta, metsän laidasta ja ikkunalaudan kukkaruukuista. Hauskaa hommaa. Lopputulos toki kalpenee esikuvansa rinnalla, mutta tuo edes hetkeksi syksyn väriloiston sisätiloihin.

Lokki sen olla pitää

2008-09-07T01:05:00.000-07:00

Aloitin kesälomani vanhempieni mökillä. Siellä odotti valkoinen jakkara ja suunnitelmat sen koristelemisesta. Omin projektin itselleni ja julmasti sivuutin jakkaran omistajan ajatukset kirjainkoristeista. Minulla on pienimuotoinen lokki- ja tiirafiksaatio. Erityisesti mökillä olisin tunkemassa niiden kuvia joka paikkaan. Niipä tähän jakkaraankin tuli lokki. Kerrankin olen itsekin tytyväinen lopputulokseen.

Häisiä juttuja

2008-08-31T12:45:00.000-07:00

Perhepiirissä vietettiin viikko sitten häitä. Niiden tiimoilta sai näpertää kaikenlaista mukavaa. Kuten kortin lahjapakettiin. Toteutus ei ihan vastaa alkuperäistä ideaani, mutta sopi pakettiin kuitenkin kohtalaisen mallikkaasti.

Yhteisprojektina syntyi oivallinen laatikko vanhempieni hankkimaa lahjaa varten. Äiti hoiti ideoinnin ja suunnittelun, isä laatikon teknisen toteutuksen ja minä sommittelin ja maalasin kirjaimet...

Ilokseni sain osallistua myös juhlapaikan koristuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Sisällä tunnelmaa luotiin lähinnä paperivalaisimilla ja floristin tekimillä upeilla pöytäkoristeilla. Ulkosalla luotettiin kaislojen ja kynttilälyhtyjen voimaan.

Pikkuruinen mekko

2008-08-25T11:33:00.001-07:00

Kesän aikana innostuin kokeilemaan netistä löytämääni pikkutytön kesämekon ohjetta. Ohje oli simppeli, ei kaavaa tai kuvia, vain mallipiirros ja tekstiohjeet. Mekosta nro 1 (kuvassa) tuli tosi piskuinen. Mekossa nro 2 vähän sovelsin ja kokokin solahti sellaiseksi kuin olin ajatellut.

Pidän itse tästä mallista, koska se on niin simppeli. Pienillä muutoksilla ja kangasvalinnoilla siihen saa helposti aivan erilaisen ilmeen.

Malli ja ohjeet: Aunty Coocie

Kaverille kassi

2008-08-19T01:55:00.000-07:00

Ystävä pyysi laukkua itselleen. Olihan sitä siis ryhdyttävä toimeen.

Tästä tuli enemmänkin pikkutytön kerhokassi kuin aikuisen naisen olkalaukku. Taidan joku päivä väkertää toisenkin laukun, saa sitten ystävä valita mieleisen.

Malli: Ottobre Desing. Kaavat ja ohjeet täältä

Juhlavalmisteluja

2008-08-18T06:31:00.000-07:00

Menen launtaina häihin ja aloitin juhlatunnelmaan virittäytymisen ompelemalla itselleni laukun. Tai pussukan paremminkin.

Alunperin ajattelin valmistaa laukun jostain juhlavan kiiltävästä kankaasta, mutta päädyin lopulta paljon arkisempiin kankaisiin. Kovikekankaan käyttö olisi tuonut pussukkaan ryhtiä, mutta sellaista ei sattunut kaapissa ompeluinnostuksen iskiessä olemaan.

Laukusta tuli ehkä vähän hipster-henkinen? No, musta-ruskeassa mekossani taitaa olla vähän saamaa henkeä.

Malli: Ottobre. Kaavan ja ohjeet löydät täältä.

Hilpeyttä noruvaa keramiikkaa

2008-07-15T11:24:00.000-07:00

Asuessani Turussa Brinkkalan Outolintu oli se paikka jonne kipitin, kun piti (nopeasti) keksiä jollekulle jokin kiva lahja. Outolinnun mukavasta valikoimasta symtymäpäivä-, tupari- ja häälahjoiksi on useammin kuin kerran tarttunut mukaan Anu Nurminoron hersyvän hauskaa keramiikkaa.

Nurminoro valmistui savenvalajaksi Tammelan käsi- ja taideteollisuusalan oppilaitoksesta vuonna 1995 ja on opiskellut myös Hämeen Ammattikorkeakoulussa muotoilua, pääaineenaan keramiikka. Nurminoro on myös itse inspiroiva opettaja, joka on vetänyt keramiikkakursseja Turun työväenopistoissa.

Nurminorolle savi materiaalina on kiehtova ja yllätyksellinen. Hänen töissään pinnan rakenteet ja materiaalin tuntu ovat tärkeitä. Esineet voivat paitsi hivellä silmää, myös kutkuttaa tuntoaisteja.

Nurminoron tuotteet ovat käyttöesineitä, joilla on luonnetta. Parhaiten hänet tunnettaneenkin hupsun hupaisita sirottimista ja pullonkorkeista. Mutta tuotannosta löytyy myös salaperäisen seesteinenkin puoli, jota edustavat muun muassa hienot valaisimet.

Innostun usein kaikenlaisista hyönteisjutuista, joten myös Nurminoron keraamiset ötökät ovat vieneet sydämeni.

Pahoittelen, ettei minulla ole liittää tähän kuvia Nurminoron töistä. Mutta avatkaa jutun linkit: niiden takaa kuvia löytyy!

Betonia paikoillaan

2008-06-30T04:21:00.000-07:00

Pari keväällä väsäämistäni betonipöntöistä on päässyt ihan oikeaan käyttöön. Ja pari odottaa vielä patioremontin valmistumista. Ja patioremonttiahan ei ole vielä edes aloitettu... ;)

Kesä olohuoneeseen

2008-06-28T09:53:00.000-07:00

Erja Hirven suunnittelemista Kaakaopuu ja Sarastaa -kankaista ompelin yksinkertaiset tyynyt tuomaan kesän myös olohuoneeseen. Kankaiden rippeet taipuivat hieman levottomaan tilkkuiloitteluun pikkutyynyn päällisessä.

Wannabe cheerleader

2008-06-13T02:50:00.000-07:00

Kuoroharrastus tuo ihmisestä esiin mitä erilaisempia piirteitä. Minä löysin itsestäni vaatesuunnittelijan.

Kuoromme kevätkonsertissa erästä kappaletta elävöitettiin cheerleaderhenkisellä tanssilla. Asuisteiden piti tietysti olla asianmukaiset. Ja kun sopivia ei ollut valmiina saatavilla (pompomit sentään sai kaupasta), piti sellaiset tehdä itse. Suunnittelin ja ompelin kuvassa näkyvän hamosen ja muut tanssitytöt sitten sovelsivat malliani kukin halunsa ja taitonsa mukaan.

Tuo hame on kuulkaa lyhyt! Onneksi me kietaisimme esityksessä hameemme huolettomasti farkkujen päälle.

Elokuun iltojen varalle

2008-05-31T12:17:00.001-07:00

Nythän ei ole tuo kynttilöidenpolttamissesonki kuumimmillaan, mutta tulevaan on syytä varautua. Kirpputoreilta kerätyt sekalaiset, puiset kynttilänjalat saivat uuden, mustan pinnan. Näistä tulee mieleen shakkinappulat.

Kesäunille

2008-05-12T13:19:00.000-07:00

Auringon ja lämmön myötä on tullut puuhailtua puutarhassa, eikä aikaa muutenkaan ole käsitöiden tekemiseen liimemmälti ollut. Osa keskeneräisistä töistä saakin nyt rauhassa vaipua kesäunille - syksyn saavuttua herättelen ne taas horroksestaan. Muun muassa nämä sormikkaat, joiden piti alunperin valmistua alkukevään koleisiin päiviin, joutavat nyt kaapin nurkkaan odottamaan viileämpiä kelejä - ja uutta kutomisvimmaa.

Ajatuksen voimalla

2008-05-08T03:52:00.000-07:00

En ole viime aikoina ommellut mitään - paitsi töissä yhdet verhot. Sen sijaan olen ajatellut ompelemista kovastikin: kesämekkoa ja pihatyynyjä ja mekkoja kummitytöille ja vaikka mitä. Ajatuksen voimalla saumaa ei synny, mutta yhdeksi kirjoitukseksi ompeluajatukset sentään kiteytyivät.

Betonia

2008-05-03T12:35:00.000-07:00

Olin viime viikonloppuna kurssilla, joka nimeksi oli annettu komeasti "Pihakoristeita betonista". Tiedä sitten tuovatko tekeleeni pihaan mitään erityistä koristusta, mutta kurssilla oli kivaa, ja jotain valmistakin syntyi.

Betoni on materiaalina kiehtova: hevi ja raffi, mutta on siinä jotain herkkyyttä ja tietynlaista haurauttakin.

Yksi tekemistäni lintujen altaasta (tai mihin käyttöön ne ikinä päätyvätkään) matkaa äidille syntymä- ja äitienpäivälahjaksi. Kaksi jää omiin nurkkiin. Kunhan piha hieman kohenee, etsin niille sopivat paikat.

Vihreää

2008-04-01T02:25:00.000-07:00

Novitan Mambo-langasta syntyi vauhdilla vuoden vaihteessa viitta. Viimeistelyn kanssa onkin sitten vierähtänyt tovi. Miten muutaman langan päätteleminen voikin kestää niin kauan. Silitysrautaa pitäisi vielä käytellä, mutta rohkenin ottaa kuvia viitasta ennen sitä.

Tuo vihreä on lumonnut minut. Ja Mamboa oli kyllä kiva kutoa. Malli on Arja Viitalan Novitalle suunnittelema. Ohje löytyy täältä.

Vähän epäilyttää, kuinka paljon tälläiselle viitalle on käyttöä, mutta eiköhän sen voisi heittää päälleen ainakin kesän viileinä iltoina.

Muuttolinnut

2008-04-01T02:15:00.000-07:00

Kevään kunniaksi kaivoin joulukranssin esiin kätköistäni ja poistin siitä lumesta ja jäästä muistuttavat helmet. Tilalle muutti pieni parvi lintusia.

Heijastimia, heijastimia

2008-03-13T07:57:00.000-07:00

Kun tuli joskus mainostettua, että on noita heijastimia tullut tehtyä myös avainlenkillä varustettuna. Tässä todistusaineistoa. Avaimenperänäkin toimivat, mutta parhaimmillaan ovat esim. lasten ulkovaatteiden tai laukkujen vetoketjuissa.

Selittelyä

2008-03-04T05:52:00.000-08:00

Viimeisimmät väkerrykset ovat sujahtaneet heti valmistuttuaan postiin (kortteja) tai lahjapakettiin (ruskeasävyinen Bullerby-mekko) niin, että ovat jääneet vallan kuvaamatta. Jotta Huoneen nurkka ei kuitenkaan ammottaisi ihan tyhjyttään, lykkään tähän jotain jo aika päivää sitten tehtyä.

Nämä valmistuivat jo ennen joulua. Niitä on muuten myynnissä täällä, jeeh.

Kansallisromanttista

2008-02-17T01:17:00.000-08:00

Mirka Laine-Pietilä on pistänyt kansallispuvuista tutut kankaat elämään ihan uutta elämää. Hänen yrityksensä Oprikka valmistaa muun muassa laukkuja, vöitä, kukkaroita ja tyynyjä.

Kansallispuvut ja niiden kankaat ovat kaunista katseltavaa: hienoa käsityötä ja mahtavaa värikylläisyyttä. Kansallispukukankaat ovat pitkään olleet Suomessa eräänlainen pyhä asia, eikä niistä ole sopinut valmistaa kuin kansallispukuja. Onneksi tämä ajatus alkaa nyt murtua ja kansallispuvuista tutut kuosit, kuviot ja värit löytävät paikkansa myös nykyihmisen jokapäiväisestä esineistöstä.

Mirka Laine-Pietilä on koulutukseltaan artesaani. Valmistuttuaan hän asui kymmenen vuotta Alankomaissa, jossa hän muun muassa opiskeli taidehistoriaa ja toimi harjoittelijana haute couture -ateljeessa.

Nykyisin Laine-Pietilä asuu vanhaa kansakoulua Marttilassa. Eipä siis ihme, että myös vanhat rakennukset ja puutaloarkkitehtuuri kiinnostavat tätä työhönsä vakavasti, mutta pilke silmäkulmassa suhtautuvaa naista. Laine-Pietilän harrastuksiin kuuluvat myös tähtitiede ja sci-fi. Tähtitaivaan kohteista onkin löytynyt nimet Oprikan tuoteryhmille.

Oprikan tuotteita voi ostaa mm. täältä.

Bullerby-mekko

2008-02-04T07:08:00.000-08:00

Kummityttö täyttää kaksi ja pienelle söpöläiselle oli vaan ihan pakko ommella mekko. Siitäkin huolimatta, että myös jouluna muistin häntä helmoin.

Mekon ohje on Kati Rapian ja Mari Savion kirjasta JUJU - Erilainen lastenvaatekirja

Pipokelejä!

2008-01-31T05:53:00.000-08:00

Jo parin talven ajan olen vinkunut, että täytyisi tehdä uusi musta pipo. Vihdoin moinen myös valmistui. Valitettavasti leuto talvi ei hirmuisesti ole innostanut pipon käyttöön. Nyt kun on ollut välillä edes hitusen talvisempaa, olen ilolla kiskaissut uuden piponi päähäni!

Malli on Sirkku Isopahkalan suosittu Rinsessa. Pidän napakoista ja tuulitiiviistä pipoista, joten tein omani kaksinkertaisella langalla, inan verran isommilla puikoilla ja hieman pienemmällä silmukkamäärällä.

Heijastinkukka sopii pipoon mielestäni vallan somasti. Ja onhan niitä nyt käytettävä, kun on sellaisia tullut väkerrettyä.

Virkattu unelma

2008-01-25T06:41:00.000-08:00

Taannoin ELMA-messuilla osastomme ohi vuihahti vanhempi naishenkilö, jonka kaulassa roikkui lumihiutaletta muistuttava koru. Ihastuin siihen välittömästi ja harmittelin, kun nainen pääsi livahtamaan jonnekin messuvilinään.

Riemastukseni oli siis suuri, kun löysin messujen Käden taidot -puolelta kyseisten korujen tekijän. Ostin häneltä joululahjan äidilleni ja heikkona ihmisenä sorruin ostamaan myös tiselleni herkän, virkatun kaulakorun. Siitä onkin tullut tämänhetkinen suosikkini, joka roikkuu kaulalla vähintään kerran viikossa.

Ihastukseni on tehnyt tekstiiliartenomi Sirpa Kallio. Kallio on viettänyt lähes 20 vuotta Japanissa. Tuota aikaa hän kuvaa rikkaaksi matkaksi kiehtovaan kieleen ja kulttuuriin. Japanissa vietetty aika heijastuu myös hänen töihinsä ja näkyy mm. taideryijyissä ja teksitiilitauluissa.

Lasihelmin koristellut pitsikorut ovat kuitenkin muisto suomalaisesta lapsuudesta- mummon pitsiliinoista ja lämpimästä sylistä.

Lisää Kallion tuotteita löytyy täältä

Ompelukoneen hurinaa

2008-01-23T06:32:00.000-08:00

Laatikoissani on jo kahden kuukauden ajan pyörinyt pari rottinkisia kassinkahvoja. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kahvat tuli laittaa kassiin, jonka neuloisin mustasta tai vihreästä villalangasta. En ole neulonut kassia en, sen sijaan neuloin vihreän palmikkoneuleviitan ja mustan pipon ;) En tiedä onko se tämä viikosta toiseen jatkuva pimeys, vai mikä, mutta nyt haluankin kasiini lämpöistä keltaista. Mitään kaava tai mallia minulle ei ole, joten on mielenkiintoista nähdä millainen kasista lopulta tulee. Jos siis saan sen valmiiksi asti joskus. Mutta alkuun on päästy: mustalla pohjalla leiskuvat jo auringon säteet.

Lisää heijastuksia

2008-01-21T06:59:00.000-08:00

Lisää kukkia talven keskelle. Ja heijastavia sellaisia. Idea on varastettu (parhaat ideat aina ovat), mutta kehitelty vähän eteenpäin ja enemmän itseni näköiseksi.

Hohtava sydän

2008-01-11T07:53:00.000-08:00

Nyt kun lumet taas sulivat, ulkona on pimeääkin pimeämpää ja heijastaville huopasydämille on käyttöä. Näitä väänsin ennen joulua viitisenkymmentä. Osa on varustettu hakasella, kuten tämä yksilö, osa avainrenkaalla.

Onnea uuteen huoneen nurkkaan

2008-01-11T06:42:00.000-08:00

Tervetuloa Himmun huoneen lisäsiipeen, sen käsityönurkkaukseen. Tarkoituksena huoneessa turista kaikkea maan ja taivaan välillä, mutta täällä nurkassa keskitytään käsillä tekemiseen ja käsillä tekijöihin. Koska uutta kotia tervehditään usein kukkasin, kannan minäkin ensimmäisenä lankakukkaset sisään.